epämääräisyyteen

Epämääräisyyteen on epämääräisyys-nimen illatiivinen muoto, eli sana epämääräisyys saa illatiivin päätteen -een/-eeseen muodossa epämääräisyyteen. Epämääräisyys itsessään tarkoittaa epäselvyyttä, määrittämättömyyttä tai vaguenessia. Illatiivinen muotoa käytetään ilmaisemaan jotakin siirtymistä kohti tätä tilaa tai tilan muuttumista, sekä tavallisessa että metaphorisessa merkityksessä.

Kielenkäytössä epämääräisyyteen esiintyy usein situaatioissa, joissa teksti kuvaa muutosta tilasta kohti epämääräisyyttä tai epäselvyyttä. Esimerkiksi narratiivissa tai analyyttisissä yhteyksissä tämä muoto voi korostaa keskustelun, tutkimuksen tai ajattelun vääjäämätöntä suuntaa kohti vähemmän tarkkaa määrittelyä. Käytännössä epämääräisyyteen esiintyy yleensä verbi- tai kontekstiriippuvaisesti, kuten "siirtyä epämääräisyyteen" tai "kehittyä kohti epämääräisyyttä".

Etymologisesti sana muodostuu epä- (negatiivinen etuliite) ja määrä-sanan sekä -isyys-maalinnnisen päätteen yhdistelmästä, joka luo abstraktin käsitteen indefinitheitestä. Epämääräisyys kuuluu kielitieteellisessä ja filosofisessa teksti- sekä tutkimuskeskustelussa, jossa kiinnitetään huomiota kielen ilmaisun tarkkuuteen ja siihen, miten määritellyt tai epämääräiset ilmiöt koetaan ja esitetään.

Käytännössä epämääräisyyteen on siis sekä kieliopillinen muoto että semanttinen käsite, jota käytetään kuvaamaan tilaa, jossa määritellyn tai täsmällisen tiedon puute korostuu.