englanninkielestä

Englannin kieli on germaaninen kieli, joka kuuluu itä–länsigermaaniseen ryhmään osana indoeurooppalaista kieliperhettä. Syntyessään se kehittyi Englannin saarella vanhasta englannista (Old English) 5.–11. vuosisadan aikana. Kielen kehitykseen vaikuttivat muun muassa skandinaavien kielet ja normannien ranska.

Nykyaikainen englanti on maailmanlaajuinen lingua franca. Sitä puhutaan sekä äidinkielenä että vieraana kielenä monissa maissa. Sitä opetetaan laajasti ja sitä käytetään kansainvälisessä viestinnässä, tieteessä ja liiketoiminnassa. Arvioiden mukaan yli miljardin ihmisen käyttämä kieli jollain tasolla.

Englannin kirjoitusjärjestelmä perustuu latinalaiseen aakkostoon, 26 kirjainta. Syntaksi pohjautuu pääosin SVO- eli subjekti–verbi–objekti -järjestykseen. Taivutus on verrattain vähäistä verrattuna moniin muihin kieliin. Sanasto on runsaasti lainasanoja eri kielistä, erityisesti ranskasta, latinasta ja kreikasta.

Englannin kieli on tunnettu monista murteistaan ja varianteistaan. Suurimmat erot ilmenevät brittiläisen ja amerikkalaisen englannin välillä, mutta lisäksi on merkittäviä muunnoksia esimerkiksi Australiassa, Kanadassa ja Intiassa. Historian kuluessa englanti kehittyi vanhasta englannista keskiajalla ja varhaismoderniksi englanniksi, jolloin kirjallisuus ja standardointi levisivät. Nykyään kielen leviäminen jatkuu teknologian ja digitaalisen kulttuurin ansiosta.