eläinlinjoja

Eläinlinjoja ovat erilliset eläinpopulaatiot, joiden yksilöiden perimä ja usein myös käyttäytyminen ovat pitkälti samanlaisia, koska niitä on kasvatettu ja ylläpidetty tietynlaisen jalostuksen kautta. Linjoja käytetään sekä biomedisessä tutkimuksessa että maataloudessa ja eläinjalostuksessa, koska niiden geneettinen tausta mahdollistaa tulosten toistuvuuden ja vertailtavuuden. Linjoja ylläpidetään jatkuvalla kasvatuksella ja valinnalla, ja niiden perimä dokumentoidaan, jotta niiden ominaisuudet voidaan purkaa ymmärrettäviin tutkimuskysymyksiin.

Yleisimmät kategoriat ovat inbred- eli sisäsiitoksella ylläpidetyt linjat ja outbred-linjat. Inbred-linjat muodostuvat useiden peräkkäisten sisäsiitoskierrosten jälkeen, tyypillisesti vähintään 20 sukupolven ajan, mikä johtaa homogeeniseen genotyyppiin. Outbred-linjat ovat geneettisesti monimuotoisempia ja niitä käytetään usein populaatio- tai toksikologisissa tutkimuksissa, joissa luonnollinen vaihtelu on toivottua. Lisäksi tutkimuksessa on käytössä geneettisesti muokattuja linjoja, kuten knockout- ja knock-in-linjoja, joiden avulla voidaan tarkastella tiettyjen geenien vaikutuksia.

Linjojen ylläpito ja käyttö vaativat eettisiä ja säädöksellisiä hyväksyntöjä sekä tarkkaa dokumentaatiota. Kansainvälisesti noudatetaan eläinten hyvinvointia koskevia standardeja sekä 3R-periaatteita (Reduce, Replace, Refine), joiden tavoitteena on vähentää eläinmäärää, korvata tarpeen mukaan eläinmallit ja parantaa eläinten hyvinvointia tutkimuksessa. Esimerkkejä yleisesti käytetyistä laboratorioelimistä ovat hiiret ja rotat sekä useat pien- ja suurikokoiset lineaariset tuotantoeläinlajit.