elinkeinopolitiikassa

Elinkeinopolitiikassa tarkoitetaan julkisen vallan toimia, joilla pyritään ohjaamaan talouden rakenteita, kilpailukykyä ja pitkäjänteistä kasvua. Tämä politiikan alue kattaa yritysten toimintaedellytysten kehittämisen, innovaatiokyvyn vahvistamisen sekä työllisyyden ja alueellisen tasapainon tukemisen. Elinkeinopolitiikka sisältää sekä suoria keinoja, kuten tukia ja investointeja, että sääntelyratkaisuja, jotka parantavat markkinoiden toimintaa.

Keskeisiä keinoja ovat yritys- ja investointituet, tutkimus- ja kehitystoimien sekä innovaatiopolitiikan edistäminen, koulutuksen ja osaamisen vahvistaminen sekä infrastruktuurin kehittäminen. Lisäksi käytetään sääntelyä, kilpailulainsäädäntöä sekä alueellisia kehitystoimia. Ulkomaisten investointien houkutteleminen ja valtiontuen käyttö ovat osa elinkeinopolitiikkaa, mutta EU-säädökset rajoittavat ja ohjaavat näitä toimia.

Roolit ja toteutus perustuvat valtioneuvostoon, ministeriöihin kuten elinkeino-, työ- ja innovaatioasioita hoitava ministeriö sekä erilaisiin virastoihin ja alueellisiin toimijoihin. Suomessa elinkeinopolitiikka kuuluu laajempaan talous-, alue- ja innovaatiojärjestelmään, ja sen suunnittelua sekä toimeenpanoa ohjaavat sekä kansalliset tavoitteet että EU:n kilpailu- ja valtiontukisäännökset.

Historiaan sisältyy siirtyminen suojavetoisista toimenpiteistä kohti markkinoita tukevia rakenteita sekä kestävän kasvun, digitalisaation ja vihreän siirtymän korostumista. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota investointien ja tutkimuksen tuottavuuteen, työllisyyteen sekä alueelliseen kehitykseen, ja kritiikki keskittyy mahdollisiin kilpailuoikeudellisiin vaikutuksiin sekä siihen, jääkö toimista tehokkaaksi ilman selkeää tavoitteenasetantaa.