elektronipuskurin

Elektronipuskurin on yleistermi laitteesta tai piiristä, joka toimii sähköisen signaalin puskurina kahden vaiheen tai osa-alueen välillä. Puskurin päätehtävä on estää lähteen ja kuorman välinen vuorovaikutus aiheuttamasta signaalin vääristymistä sekä tarjota vakaa ja hallittu impedanssi siirtoketjulle. Tällä tavoin se parantaa mittaus- ja signaaliprosessien laatua sekä suojaa herkkää lähdettä suurilta virtapiikeiltä tai kuormituksen vaihteluilta.

Periaate ja toteutus voivat vaihdella. Passiiviset puskurit voivat koostua RC-verkosta, joka vähentää tahattomia korkeita taajuuksia ja tasoittaa vasteita. Aktiiviset puskurit käyttävät vahvistimia, kuten voltajetin- tai jänniteohjausmuuntimia, useimmiten jännitevahtina eli voltage followerina, jolloin lähtö on matalalla lähdettä kuormittava impedanssi ja signaalin korkea sisäänottojan on suuri. Tietyissä sovelluksissa käytetään myös eristäviä puskurialtaitoja (esim. optoeristimet tai digitaaliset buffer-IC:t) signaalin eristämiseen.

Tyyppejä ovat passiiviset puskurit, aktiiviset puskurit ja eristävät puskurit. Yleisiä komponentteja ovat op-ampit tai buffer-IC:t, transistorit, FET:t sekä sopivat kondensaattorit ja resistorit. Käyttökohteita ovat audio- ja järjestelmäsovellukset, anturiyhteydet, A/D-muuntimien etäisyys- ja välikytkennät sekä yleinen signaalin laadun parantaminen.

Lisäksi termiä käytetään usein synonyymina bufferin tai isolatorin käsitteille.

---