elastomeerisestä

Elastomeeri on polymeeri, joka kykenee suureen venymään ja palautuu pääosin alkuperäiseen muotoonsa kuormituksen poistuessa. Tämä elastisuus perustuu kolme‑mittaiseen, ristisidoksista muodostuvaan verkostoon, joka antaa materiaalille korkean elastisuuden ja hyvän palautuvuuden. Yleensä elastomeerien toiminta vaatii, että niiden molekyylirakenne on riittävän liikkuva lämpötilan ollessa käytettävissä, jolloin ne ovat pehmeitä ja notkeita.

Elastomeerejä on sekä luonnollisia että synteettisiä. Luonnonkumi (NR) koostuu pääosin polyisopreenistä. Syntetisiä elastomeerejä ovat muun muassa styreeni-butadieenikumi (SBR), nitrilekumi (NBR), etyleenipropeeni dienikumi (EPDM), neopreenikumi (CR), silikonikumi sekä fluorokumi (FKM). Näillä on erilaiset lämpötilakäyttäytyminen, kemiallinen kestävyys ja kulutuskestävyys, minkä vuoksi niitä käytetään monenlaisissa sovelluksissa.

Valmistus ja muokkaus perustuvat polymerointiin sekä ristisidoksiin. Vulcanisaatio (yleisimmin rikkiä hyödyntävä) parantaa verkoston rakennetta, jolloin elastomeeri saa paremman lujuuden, kestävyyden ja palautuvuuden. Täyteaineet ja lisäaineet säätelevät kovuutta, kulutusta sekä lämpötilan sietokykyä.

Elastomeerien suorituskyky on herkkä ympäristölle: ozonille, UV-säteelle, korkeille lämpötiloille sekä kemikaaleille. Pitkäaikainen altistuminen näille tekijöille voi heikentää venyvyyttä ja lujuutta. Kierrätys ja devulcanisaatio ovat tutkimuksen kohteita ympäristövaikutusten pienentämiseksi.