eikontaktisensorit

Eikontaktisensorit ovat antureita, jotka havaitsevat kohteen, esteen tai ilmiön ilman fyysistä kosketusta. Niiden toimintaperiaatteet perustuvat erilaisiin fysikaalisiin ilmiöihin, kuten valoon, ääneen, lämpöön tai sähkökenttiin, joiden avulla etäisyys, läsnäolo tai liike voidaan todeta ilman kosketusta.

Yleisimmät tyypit ovat optoelektroniset sensorit, ultraäänisensorit, kapasitiiviset sensorit, induktiiviset lähestymisanturit sekä radaaripohjaiset ja PIR-tyyppiset sensorit. Optoelektroniset sensorit käyttävät valoa joko läpäisevästi, läpimennessä tai valonheijastuksena; ne soveltuvat esteiden ja kohteiden havaitsemiseen lyhyistä sekä keskisistä etäisyyksistä. Ultraäänisensorit lähettävät äänipulsseja ja mittaavat paluuaikaa etäisyyden määrittämiseksi. Kapasitiiviset sensorit havaitsevat kohteita dielektristen ominaisuuksien muutosten perusteella, usein sekä ihmisten että erilaisten materiaalien lähestymisen havaitsemiseen. Induktiiviset lähestymisanturit tunnistavat metalliesineitä matalilla etäisyyksillä. Radaaripohjaiset sensorit käyttävät mikroaaltoja paremman peiton ja pidemmän kantaman saavuttamiseksi, kun taas PIR-infrapunaiset sensorit reagoivat lämpötilaeroihin ja ovat yleisiä liikkeen havaitsemisa.

Hyötyjä ovat kosketusvapaus, nopea vasteaika, vähemmän kulumaa ja helpompi puhdistus sekä soveltuvuus steriloi­ntiin ja kuiviin ympäristöihin. Haasteita voivat olla ympäristöolosuhteet, kuten pöly, kosteudenkesto, heijastuvuus ja kohteen ominaisuudet, jotka vaikuttavat mittaustarkkuuteen. Valinta perustuu kohteen materiaaliin, haluttuun etäisyyteen, ympäristöön sekä tarvittavaan tarkkuuteen.

Käyttökohteita ovat teollisuusautomaatio, robotiikka, kuluttajalaitteet ja älykkäät kodit sekä ajoneuvojen turvallisuus- ja mukavuustoiminnot.