eiionisoitunutta

Ei ionisoitunutta kuvaa tilaa, jossa aine, atomi tai molekyyli ei ole menettänyt tai vastaanottanut elektroneja. Tällöin kokonaisvaraus on nolla ja olomuotoa pidetään neutraalina. Käytännössä termiä käytetään sekä kemiassa että fysiikassa viittaamaan neutraaleihin, ei-ionisoituneisiin yksiköihin.

Konteksteja ja käyttöä

Kemiassa ja fysikaalissa aine voidaan olla ionisoitunutta tai ei-ionisoitunutta riippuen siitä, onko elektronien määrä muuttunut. Ionointiprosessi vaatii energiaa, ja ionoitunut tila tarkoittaa, että atomi tai molekyyli on varaukseltaan ei-neutraali. Plasmaphyysikassa ei-ionisoitunut plasma viittaa tilaan, jossa suurin osa partikkelista on neutraaleja, kun taas ionisoitunut plasma sisältää merkittäviä määriä ioneja ja elektroneja. Taustapainoitteisesti suuret osat alkuaineista ja monista molekyyleistä ovat tavallisesti ei-ionisoituneita tietyissä olosuhteissa, kuten matalissa energia- tai lämpötiloissa.

Esimerkkejä

Yleisiä ei-ionisoituneita esimerkkejä ovat neutraalit hiilet, happi ja typpi atomeina tai molekyyleinä ilmassa, sekä galaktisessa kontekstissa HI-alueet, joissa vety esiintyy neutraalina. Vastakohta on ionisoitu tila, esimerkiksi HII, jossa vety on menettänyt elektroninsa.

Mittaaminen ja merkitys

Ionisoitumisaste kuvaa, kuinka suuri osuus partikkeleista on ionisoituneita. Ionointiprosessit voivat olla valokiirottuja (photoionisaatio) tai hiukkasvuorovaikutuksesta johtuvia. Ei-ionisoituneen tilan tuntevat vaikutukset näkyvät kemiallisessa reagoinnissa, sähkökenttien vaikutuksessa ja aineen energiatasoissa.

See also: Ionization, neutral atom, ionointitaso, HI- ja HII-alueet, neutraali molekyyli.