ehdollistuksia

Ehdollistuksia, tai ehdollisuuslauseita, ovat suomalaisessa kieliopissa rakenteita, joita käytetään ilmaisemaan ehtoa tai hypoteettista tilannetta. Ne muodostuvat kahdesta osasta: ehtolauseesta (protasis) ja päälausesta (apodosis). Ehtolause asettaa ehdon, jonka toteutuessa muu tapahtuu tai toteutuu. Yleisimmät yhdistyskonjunktiot ovat jos ja mikäli, mutta myös muut ilmaisut voivat aloittaa ehtolauseen.

Ehdollisuus voidaan jakaa realis- ja irrealismuotoihin. Realis ehk. tosi ehdollisuus korostaa, että ehtoja pidetään mahdollisina tai toteutuvat käytännössä: esimerkiksi Jos sataa, otan sateenvarjon. Tämäntyyppisissä lauseissa pääosa voi usein viitata tulevaan tai nykyiseen tilanteeseen, sillä suomen kielessä tulevaisuutta usein ei erikseen merkitä.

Irrealis- eli hypoteettisissa ehdoissa esiintyy usein modaalinen tai konditionaalimuoto. Esimerkiksi Jos minulla olisi rahaa, ostaisin uuden auton. Tässä ehtolause sisältää olis-­muodon, ja apodosis käyttää presentin konditionaalin muotoa ostaisin. Menetelmällä voidaan myös kuvata menneitä ehtoja: Jos olisin herännyt ajoissa, en olisi myöhästyynyt.

Käyttötilanteet voivat sisältää myös monimutkaisempia rakenteita, kuten sekä protasis että apodosis yhdistettynä eri aikamuotoihin (esim. Jos olisin nähnyt sen, olisin voinut auttaa). Ehdollistuksia käytetään laajasti sekä arkikielessä että kirjoitetussa kielessä, ja niiden hallinta on keskeistä suomen kielen sujuvaan ilmaisuun.