diskurssiteoriaan

Diskurssiteoria on joukko sosiolingvistisia ja sosiokulttuurisia suuntauksia, jotka tutkivat sitä, miten kieli, puhe ja tekstit rakentavat tietoa, identiteettejä ja vallankäyttöä yhteiskunnassa. Keskeistä on oletus, että discourses eli diskursiiviset käytännöt ovat sekä sosiaalisten suhteiden tuotteita että niitä määrittäviä tekijöitä: ne muovaavat, mitä voidaan puhua, millaisia tulkintoja joskus pidetään hyväksyttävinä, ja millaiset toimijat saavat äänen.

Keskeisiä nimiä ovat Foucault, Habermas sekä kriittisen diskurssianalyysin kehittäjät kuten Norman Fairclough, Teun A. van Dijk ja Ruth Wodak. Foucaultin diskurssiteoria painottaa vallan ja tiedon kietoutumista sekä sitä, miten historialliset discursive formations luovat mahdollisuuksia puhua ja tietää tietyllä tavalla. Habermas taas korostaa rationalin keskustelun ideaa ja oikeudenmukaista, avointa vuorovaikutusta yhteiskunnallisessa toiminnassa. Kriittinen diskurssianalyysi (CDA) tutkii sitä, miten kieli ylläpitää sosiaalisia eroja ja miten diskurssi heijastaa sekä oikeuttaa valtakäytäntöjä.

Sovelluksissa diskurssiteoriaa käytetään muun muassa mediadiakon sekä politiikan, koulutuksen ja terveydenhuollon discurssien analysointiin. Tavoitteena on paljastaa, miten discursive käytännöt rakentavat todellisuutta ja identiteettejä sekä miten niihin voidaan vaikuttaa sekä kriittisesti ymmärtää vallan rakenteita.

Kriittiset näkökulmat huomioiden diskurssiteoriaa on kritisoitu liiallisesta keskittymisestä kieleen ja vallan perinteeseen sekä siitä, että se voi aliarvioida aineellisia tekijöitä sekä toimijuuden monimuotoisuutta. Silti se tarjoaa välineitä ymmärtää, miten puhe ja tekstit muovaavat yhteiskuntaa.