diskretionäärinen

Diskretionäärinen on adjektiivi, joka kuvaa päätöksiä ja toimenpiteitä, jotka perustuvat harkintaan ja päätöksentekijän arvioon sen sijaan että noudatettaisiin tiukasti ennalta määrättyjä sääntöjä. Termi viittaa harkinnanvaraisiin, joustaviin ratkaisuin, joissa tilanteen mukaan huomioidaan muuttuvat olosuhteet ja tavoitteet. Diskretionäärinen toimintatapa on yleisesti käytössä talous- ja julkisen hallinnon konteksteissa sekä oikeudellisissa ja organisatorisissa päätöksissä.

Käyttökohteet: talouspolitiikassa puhutaan diskretionäärisestä finanssipolitiikasta, jolloin hallitus voi lisätä tai vähentää menoja sekä säätää verotusta joustavasti talouden tilan mukaan. Budjetoinnissa diskretionäärinen lähestymistapa mahdollistaa toimenpiteet tilapäisesti tai tilanteen mukaan, eikä pysy ennalta määrätyissä rajoissa. Keskuspankkitoiminnassa diskretionäärinen rahapolitiikka tarkoittaa, että korkopäätökset ja likviditeetin hallinta määräytyvät harkinnan mukaan sen sijaan että noudatettaisiin ennalta määriteltyjä sääntöjä. Diskretionäärisiä mekanismeja voidaan käyttää myös oikeudellisissa tai hallinnollisissa prosesseissa, missä viranomaisten vapaus soveltaa lakeja yksittäistapauksissa on keskeistä.

Etut ja rajoitteet: diskretionäärisellä politiikalla voidaan reagoida nopeasti poikkeusoloihin ja huomioida äkillisesti muuttuvat olosuhteet. Toisaalta se voi heikentää politiikan ennustettavuutta, lisätä tulkinnanvaraisuutta sekä altistaa päätöksiä poliittiselle paineelle ja lyhyen aikavälin näkökulmille. Tämä korostaa tarvetta läpinäkyvyydelle, vastuullisuudelle sekä selkeille tavoitteille.