diskonttauksesta

Diskonttaus on taloustieteessä käytetty menetelmä, jolla tulevat rahamäärät muunnetaan nykyhetken arvoon. Perusidea on, että raha menettää arvoaan ajan myötä: samalla summalla voidaan saada nykyhetkessä korkoa, joten tuleva rahasumma on nykyarvoltaan pienempi.

Yleisin muoto on diskonttaaminen, jossa nykyarvo PV lasketaan kaavalla PV = FV / (1 + r)^t. Tässä FV on tuleva arvo, r on diskonttauskorko (nimellinen tai reaalinen), ja t on ajanjaksoina. Teoreettisesti voidaan käyttää myös jatkuvaa diskonttausta PV = FV e^{-rt}.

Diskonttausta käytetään investointien päätöksenteossa ja hankkeiden taloudellisessa arvioinnissa. Tulevat kassavirrat diskontataan nykyarvoon ja verrataan nykykustannuksiin tai minimikriteeriin. Yleisesti käytetty korko on pääomakustannus, kuten WACC, tai riskin mukaan säädetty korko. Sosiaalisessa päätöksenteossa voidaan käyttää sosiaalista diskonttauskorkoa, mikä voi olla kiistanalaista.

Oletukset ja rajoitukset: Diskonttaus perustuu ennusteisiin tulevista kassavirroista sekä korkotason ja riskin arvioinnista. Pienenkin korkoratkaisun muutoksen vaikutus nykyarvoon voi olla suuri, mikä korostaa herkkyysanalyysien tarvetta. Lisäksi diskonttaus ei aina kuvaa epävarmuutta tai vaihtoehtoisten vaihtoehtojen arvoa täydellisesti, ja erilaiset kontekstit voivat johtaa erilaisiin diskonttauskäytäntöihin.

Esimerkki: Jos projekti tuottaa 1000 euroa vuonna 5 ja diskonttokorko on 5 prosenttia, nykyarvo on PV = 1000 / (1.05)^5 ≈ 784 euroa.