digitaalimodulaatiotyyppejä

Digitaalimodulaatiotyypit ovat menetelmiä, joilla digitaalista tietoa, eli bittejä, siirretään analogisen kantoaallon avulla. Modulaatioprosessissa digitaalinen data vaikuttaa kantoaallon johonkin ominaisuuteen, kuten amplitudiin, taajuuteen tai vaiheeseen. Vastaanottopäässä demodulaatiolla alkuperäinen digitaalinen data pyritään palauttamaan.

Yleisimpiä digitaalimodulaatiomenetelmiä ovat pulssikoodimodulaation (PCM) eri muunnokset, kuten amplitudimodulaatio (ASK), taajuusmodulaatio (FSK) ja vaihemodulaatio (PSK). Amplitudimodulaatiossa digitaalisen tiedon jokainen bitti vaikuttaa kantoaallon amplituditasoon. Taajuusmodulaatiossa bitti vaikuttaa kantoaallon taajuuteen. Vaihemodulaatiossa bitti vaikuttaa kantoaallon vaiheeseen.

Monimutkaisempia modulaatiomenetelmiä, kuten kvadratuuri-amplitudimodulaatio (QAM), käytetään usein, kun tarvitaan korkeampaa tiedonsiirtonopeutta. QAM yhdistää amplitudin ja vaiheen modulaation, jolloin voidaan siirtää useampia bittejä yhdellä symbolilla. Eri modulaatiomenetelmillä on erilaiset vaatimukset kaistanleveydelle, häiriönsietokyvylle ja toteutuksen monimutkaisuudelle. Valinta riippuu sovelluksen erityisvaatimuksista. Digitaalinen modulaatio on keskeinen osa nykyaikaisia tietoliikennejärjestelmiä, kuten langattomia verkkoja ja digitaalista televisiota.