desibeliä

Desibeli (dB) on lukuarvo, jolla esitetään suhde kahden suureen välillä, yleensä äänenvoimakkuuden tai tehon suhde. Desibeli on logaritminen asteikko, ja arvo lasketaan kymmenen potenssin logaritmina. Yleisessä akustiikassa käytetään Lp = 20 log10(p/p0), missä p on ilmassa olevan äänipaineen amplitudi ja p0 on referenssipaine. Ilmassa yleinen referenssipaine on 20 μPa. Voiman tai tehon suhde ilmoitetaan yleensä Lw = 10 log10(W/W0).

Desibeli on suhteellinen mittayksikkö, eikä se anna absoluuttista tasoa ilman referenssiä. Siten desibeli kertoo, kuinka moninkertainen tai pienempi tilanne vastaa referenssiä. Tästä syystä käytetään usein SPL:ää, eli äänenpaineen tasoa sekä erilaisia painotettuja desibelejä mittauksissa.

Painotukset: yleisimmin kuuloahtamisen huomioimiseksi käytetään dB(A), joka ottaa huomioon ihmisen kuulon herkkyyden. Muita painotuksia ovat dB(C) ja dB(Z) (ilman painotusta). Näitä käytetään ympäriinsä riippuen mittauksen tarkoituksesta, taajuusalueesta ja standardeista.

Esimerkkejä: hiljainen huone noin 30 dB, normaali puhe noin 60 dB, kaupungin liikenne 70–85 dB ja kipukynnys noin 120 dB. Nämä arvot ovat suuntaa-antavia ja riippuvat mittausolosuhteista sekä käytetystä painotuksesta.

Mittaukseen käytetään äänitasomittareita, jotka liitetään mikrofonin kautta ja joihin liittyy kalibrointi sekä ohjeelliset mittausmenetelmät. Desibeliä käytetään laajalti akustiikassa, elektroniikassa ja telekommunikaatiossa ilmoittamaan suhteellisia tasoja, voimakkuutta ja toleransseja.