derivatiiveilla

Derivatiivit ovat rahoitusinstrumentteja, joiden arvo perustuu johdannaissopimuksessa määriteltyyn kohde-etuuteen. Kohde-etuutena voi toimia esimerkiksi osakkeet, joukkovelkakirjat, hyödykkeet, valuutat, korot tai markkinaindeksit. Derivatiiveja käytetään moniin tarkoituksiin, kuten riskienhallintaan, spekulointiin ja arbitraasiin. Ne ovat monimutkaisia rahoitusvälineitä, ja niiden kauppaan liittyy merkittäviä riskejä.

Yleisimpiä derivatiiveja ovat optiot ja futuurit. Optio antaa haltijalleen oikeuden, mutta ei velvollisuutta, ostaa tai myydä kohde-etuutta tiettyyn hintaan (toteutushinta) tiettyyn päivämäärään mennessä (erääntymispäivä). Futuurisopimus puolestaan velvoittaa ostajan ostamaan ja myyjän myymään kohde-etuutta ennalta määrättyyn hintaan tiettynä tulevaisuuden ajankohtana. Muita derivatiivien tyyppejä ovat esimerkiksi swapit ja CDF:t (Contract for Difference).

Derivatiivien arvonmuodostus on riippuvainen monista tekijöistä, kuten kohde-etuuden hinnasta, toteutushinnasta, erääntymisaikaan jäljellä olevasta ajasta, volatiliteetista ja koroista. Niiden käyttö voi moninkertaistaa sekä voitot että tappiot, minkä vuoksi ne ovat riskialttiita sijoitusinstrumentteja. Derivatiivien kauppa tapahtuu usein pörsseissä, mutta myös OTC-markkinoilla (over-the-counter), joissa kaupat tehdään suoraan osapuolten välillä. Sääntely on keskeistä derivatiivien markkinoiden vakauden varmistamiseksi.