demonstraatiivien

Demonstraatiivien, or demonstratiivipronominit ja -demonstraatit, ovat suomen kielen sanaluokka, jolla ilmaistaan viittaus johonkin puhujan ja kuulijan välisessä kontekstissa. Ne osoittavat, mikä on kyseessä olevan asian sijainti suhteessa puhujan tilanteeseen (lähiytyneisyys tai kaukuus), ja voivat toimia sekä adjektiiveina että pronomineina.

Demonstraatiivit jaetaan perusmuodoiltaan yksikköön ja monikkoon sekä ne taipuvat suomen kielen tapauksin mukaan. Yleisimmät muodot ovat esimerkiksi tämä/ nämä ja tuo/ nuo sekä se/ ne. Esimerkiksi tarkoitus on käyttää tätä talon yhteydessä: tämä talo, nämä talot. Kun demonstratiivilla on laatusanana toimiminen adjektiivina, se esiintyy nounin kanssa määrääjänä; kun se toimii pronominina, se voi yksinään viitata asiaan: Tämä on hyvä. Demonstratiivien taivutus tapahtuu kuten adjektiiveilla, joten ne saavat saman kasvo- ja kappaleita kuten muut sanat.

Käyttöön liittyy kaksi pääulotteista eroa: proximity-tekijä, jossa tämä/ nämä viittaa puhujan lähellä olevaan asiaan, sekä distance-tekijä, jossa tuo/ nuo viittaavat kauempana olevaan asiaan. It-sekvenssejä käytetään viittamaan aiemmin mainittuun, tai yleisluontoisesti osoittamaan. Esimerkkejä: Tämä kirja on mielenkiintoinen. Nämä kirjat ovat uusia. Tuo auto on vanha. Ne ovat minun.

Demonstraatiivien asema on tiukka: niitä käytetään yhdessä nounin kanssa tai itsenäisesti pronomineina, eivätkä ne vastaa neutraalia artikkelia. Ne (yksi osa suomen sanastoa) ovat keskeinen väline viittausten ilmaisussa. Lisätietoja: demonstratiiviset pronominit ja demonstratiivipronominit ovat osa suomen laajempaa sanaluokkakokonaisuutta.