bipolaaritransistoria

Bipolaaritransistori on puolijohdekomponentti, jota käytetään signaalin vahvistamiseen ja kytkimenä. Se koostuu kolmesta puolijohdeliitoksesta, jotka muodostavat kaksi aluetta. Transistorin toiminta perustuu kahdenvarauksenkuljettajan, elektronien ja aukkojen, vuorovaikutukseen.

Bipolaaritransistoreita on kahta tyyppiä: NPN ja PNP. NPN-transistorissa on kaksi N-tyypin puolijohdealuetta ja yksi P-tyypin alue niiden välissä. PNP-transistorissa puolestaan on kaksi P-tyypin aluetta ja yksi N-tyypin alue keskellä. Jokaisella transistorilla on kolme liitäntää: kanta (base), kollektori (collector) ja emitteri (emitter).

Kannan virran avulla ohjataan suurta kollektorivirtaa. Kun kantavirta on nolla, kollektorivirta on myös lähes nolla, jolloin transistori toimii kytkimenä avoimessa tilassa. Kun kantavirta kasvaa, myös kollektorivirta kasvaa suhteellisesti, ja transistori toimii vahvistimena. Tämä suhde määräytyy transistorin vahvistuskertoimen, beetan, mukaan.

Bipolaaritransistorit ovat olleet keskeisiä elektronisten laitteiden kehityksessä, ja niitä käytetään edelleen monenlaisissa sovelluksissa, kuten äänivahvistimissa, virtalähteissä ja digitaalisissa piireissä, vaikka uudemmat transistorityypit, kuten MOSFETit, ovat yleistyneet tietyillä alueilla. Niiden yksinkertainen rakenne ja luotettavuus tekevät niistä edelleen arvokkaan osan elektroniikan työkalupakkia.