bakteeriresistenssin

Bakteeriresistenssi tarkoittaa bakteerien kykyä selviytyä antibioottien vaikutuksesta, jolloin infektiot voivat kestää tai pahentua. Ilmiö on globaali terveysongelma, joka heikentää hoitoa ja lisää komplikaatioita sekä kuolleisuutta.

Resistenssi kehittyy sekä mutaatioiden että geeninsiirron seurauksena. Bakteerit voivat kantaa resistenstegeenejä plasmideissa tai muissa liikkuvissa elementeissä, jotka siirtyvät bakteerilta toiselle. Mekanismeja ovat muun muassa kohde-elinten muutos, entsymaattinen inaktivoituminen (esim. beta-laktamaasit), antibiootin pääsyn estäminen sekä efflux-pumppujen avulla antibioottiin poistaminen solusta.

Lisääntynyt resistenssi johtuu osittain liiallisesta ja epäasianmukaisesta antibioottien käytöstä ihmisillä ja eläintuotannossa sekä kansainvälisestä liikenteestä, mikä voi nopeuttaa bakteerien leviäminen. Se johtaa pidempiin ja vaikeampiin infektioihin, lisää kustannuksia ja rajoittaa hoitovaihtoehtoja.

Esimerkkejä yleisistä resistenssitilanteista ovat MRSA (metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus), ESBL-positiiviset Enterobacterales sekä karbapenemiresistentit Enterobacterales (CRE) ja VRE (vancomycin-resistentit enterokokit). Terveydenhuollossa resistenssin seuranta, antibioottien asianmukainen käyttö sekä infektioiden ehkäisy ja kontrolli ovat keskeisiä toimia.

Tarve uusille antibiooteille, nopeammille diagnoosimenetelmille ja vaihtoehtoisille hoidoille sekä vahvistetulle infektiokontrollille on jatkuva maailmanlaajuinen prioriteetti.