attenuaatiota

Attenuaatio on ilmiö, jossa signaalin amplitudi tai voimakkuus heikkenee sen kulkiessa väliaineen läpi tai etääntyessään lähteestä. Tämä on yleinen käsite monilla fysiikan ja tekniikan aloilla, mukaan lukien optiikka, akustiikka ja sähkötekniikka. Attenuaatio tapahtuu useista syistä, kuten energian absorboitumisesta väliaineen toimesta, signaalin leviämisestä suuremmalle alueelle tai vuodosta.

Optiikassa valon attenuaatio tarkoittaa sen intensiteetin vähenemistä, kun se kulkee esimerkiksi lasin, veden tai ilmakehän läpi. Tämä johtuu valon absorboitumisesta ja sirontumisesta. Akustiikassa äänen attenuaatio kuvaa äänen voimakkuuden heikkenemistä sen edetessä ilmassa tai muissa aineissa. Sähkötekniikassa signaalin attenuaatio esiintyy kaapeleissa ja muissa johtimissa energiahäviöiden seurauksena.

Attenuaatiota mitataan yleensä desibeleinä (dB) tai neperinä (Np). Suurempi attenuaatioarvo tarkoittaa voimakkaampaa signaalin heikkenemistä. Esimerkiksi kuituoptiikassa käytetään materiaaleja, joissa attenuaatio on mahdollisimman vähäinen pitkien etäisyyksien tiedonsiirtoa varten. Vastaavasti signaalin vahvistimilla pyritään kompensoimaan attenuaatiosta aiheutuvia häviöitä. Attenuaation ymmärtäminen on olennaista monien järjestelmien suunnittelussa ja suorituskyvyn arvioinnissa.