atomisoinnilla

Atomisointi, ja sitä koskeva ilmaisu atomisoinnilla, tarkoittaa aineen muuttamista vapaina atomeina kaasufaasissa. Tämä on keskeinen vaihe monissa analyyttisissä menetelmissä, jotta näytteen koostumus voidaan mitata ainoastaan atomeina tai atomi- ja elektronitasojen emissio- tai absorptiomittauksilla. Atomisoinnilla varmistetaan, että alkuaineet esiintyvät ilmakehässä riittävän vapaasti ja vakaasti mittauksia varten.

Analyyttisessa kemiassa atomisointi on välttämäistä useimmille spektroskopian muodoille. Esimerkiksi atomien absorptiota käytettäessä (atomisisarviointimenetelmät) näyte on atomisoitava liekissä tai elektrotermaalisti grafiittisuuntaimessauunissa, jolloin havaitaan tiettyjen aineiden absorboima valon määrä. Toisaalta atomien emissio perustuu atomien ja niiden virittyneiden tilojen emittoimaan valoon. Näissä menetelmissä atomisointi on usein ensimmäinen kriittinen vaihe, joka vaikuttaa herkkyyteen ja mittauksen luotettavuuteen.

Yleisimmät atomisointimenetelmät ovat lieketarkotuksinen liekkiatomisointi (flame atomic absorption spectroscopy, FAAS) sekä elektrotermaalinen atomisointi grafiittisuuntaimessa (ETAAS). Plasmapohjaiset tekniikat, kuten ICP-OES ja ICP-MS, käyttävät plasman korkeaa energiaa sekä atomisointiin että ionisointiin, tarjoten hyvin matalia raja-arvoja useille alkuaineille ja suurta analyysivolyymia.

Atomisoinnilla on rajoituksia, kuten matriisipitoisuudet ja kemialliset häiriöt, jotka voivat heikentää atomien vapautumista tai vaikuttaa mittaustuloksiin. Joillekin epäjaloille tai refractory-elementeille voidaan tarvita erityisiä olosuhteita.

Finnissä termi atomisointi ja siihen liittyvä ilmaus atomisoinnilla ovat vakiintuneita kuvauksia näytteen valmistus- ja mittausprosesseissa sekä analytiikassa että laboratorion kielenkäytössä.