aseistettua

Aseistettua on suomen kielen adjektiivin aseistettu partitiivinen yksikkömuoto. Se tarkoittaa “aseistettu” eli varustettu aseilla, ja sitä käytetään silloin, kun määriteltävä substantiivi on partitiivissa tai kun ilmaus tarvitsee partitiivisen objektin. Aseistettu- vartalo muodostuu verbistä aseistaa (to arm) ja participiallisesta -ttu-päätteestä, joten kyseessä on adjektiivinen participi

Etymologia ja tausta: Aseistettu muodostuu sanasta aseistus/aseita sisältävä juurta ja -ttu-päätteestä, joka luo adjektiivisen partisiippimuodon. Tästä johtuvaa merkitystä voidaan karkeasti tulkita “asein varustettu” tai “aseistettu.”

Taivutus ja muodot: Nominatiivin yksikkö aseistettu; partitiivin yksikkö aseistettua; genetiivin yksikkö aseistetun. Nominatiivin monikko aseistetut; partitiivin monikko aseistettuja. Tämä kuvastaa suomen kielen adjektiivien taivutusta, jossa ominaisuus taipuu kohteen mukaan.

Käyttö ja vivahteet: Aseistettua esiintyy usein muodollisessa tai neutraalissa tekstissä, kuten uutisissa, oikeudellisissa tai akateemisissa yhteyksissä, joissa käsitellään aseistusta, väkivaltaa tai konfliktitilanteita. Se tavallisesti esiintyy kanssa substantiiveista, jotka ovat partitiivissa (esim. aseistettua väkivaltaa, aseistettua hyökkäystä). Eri konteksteissa aseistettu esiintyy myös ennen tarkoitettua substantiivia muodossa aseistettu ryhmä – mutta silloin käytetään nominatiivimuotoa.

Esimerkkejä: aseistettua väkivaltaa; aseistettua hyökkäystä. Arvovivahdeiltaan sana antaa neutraalin, kuvailevan sävyn, eikä viittaa mihinkään erityiseen ryhmään tai tapahtumaan itsessään.

Turha kuvailu: Aseistettua on adjektiivin aseistettu partitiivinen muoto, jota käytetään suomen kielen normaaleissa taivutus- ja sanajärjestykseen liittyvissä tapauksissa.