aseettomuudesta

Aseettomuudesta on kyse politiikasta ja toimenpiteistä, joiden tavoitteena on vähentää, rajoittaa tai poistaa aseita sekä estää niiden kehittäminen, valmistus ja leviämisen. Se kattaa ydinaseriisunnan, konventionaalisten aseiden kontrollin sekä kemiallisten ja biologisten aseiden kieltämisen. Aseettomuus toteutuu sekä kansainvälisessä yhteistyössä että kansallisilla toimilla.

Keskeisiä keinoja ovat monenväliset sopimukset, valvontajärjestelmät ja vientivalvonta. Tärkeimpiä ovat ydinsulkusopimus (NPT), jonka tavoitteena on estää ydinaseiden leviämistä, edistää ydinsulkua ja mahdollistaa rauhanomaisen käytön. Kemiallisten aseiden kieltosopimus (CWC) sekä biologisten aseiden yleissopimus (BWC). Kokeellisten ydinkokeiden kiellon yleissopimus (CTBT) tähtää uusien ydinaseiden estämiseen, ja aseiden kauppaa säätelevä yleissopimus (ATT) lisää kaupan vastuullisuutta. Kansainvälisiä valvontavälineitä ovat IAEA ja OPCW: IAEA valvoo ydinmateriaalien rauhanomaista käyttöä, ja OPCW vastaa kemiallisten aseiden valvonnasta.

Aseettomuuden haasteina ovat valtioiden sitoutumisen luotettavuus, teknologian kehitys kuten kyberaseet ja droonit sekä valvonnan tehokkuus. Ratkaisuja etsitään monenvälisellä vuoropuhelulla, sitovilla sopimuksilla ja vahvalla noudattamisen valvonnalla.

Suomessa aseettomuus nähdään osana kansainvälistä turvallisuutta. Suomi tukee monenvälistä yhteistyötä, osallistuu EU:n ja YK:n toimiin sekä edistää rauhanomaisia ratkaisuja sekä aseiden leviämisen estämistä.