artikulointihäiriöihin

Artikulointihäiriö, tunnetaan myös puheäänteiden tuottamisen vaikeutena, on tila, jossa henkilöellä on vaikeuksia muodostaa selkeästi tiettyjä puheääniä. Tämä voi ilmetä äänteiden korvaamisena toisilla, äänteiden poisjättämisenä tai äänteiden vääristyneenä tuottamisena. Artikulointihäiriöt voivat vaikuttaa yksittäisiin äänteisiin tai useampiin äänteisiin puheessa.

Syitä artikulointihäiriöihin voi olla monia. Ne voivat liittyä puhe-elinten rakenteellisiin poikkeavuuksiin, kuten kielen, huulien tai hampaiden virheasentoihin. Myös kuulon heikkeneminen voi vaikeuttaa puheen tuottamista, sillä henkilö ei välttämättä kuule omia äänteitään riittävän tarkasti. Neurologiset syyt, kuten aivovauriot tai tietyt kehitykselliset häiriöt, voivat myös vaikuttaa puheentuoton motoriikkaan. Usein syy jää kuitenkin epäselväksi.

Artikulointihäiriöt voivat vaihdella lievästä vaikeaan. Lievissä tapauksissa puheen ymmärrettävyys voi olla lähes normaalia, kun taas vaikeammissa tapauksissa puhe voi olla huonosti ymmärrettävää. Häiriö voi vaikuttaa lapsen kielelliseen kehitykseen ja sosiaalisiin suhteisiin, mutta myös aikuisilla se voi aiheuttaa haasteita viestinnässä.

Diagnoosi perustuu puheterapeutin tekemään arvioon, jossa tutkitaan puhe-elinten rakennetta ja toimintaa sekä arvioidaan puheen tuottamista eri äänneyhteyksissä. Hoito räätälöidään yksilöllisesti ja voi sisältää puheterapiaa, jossa harjoitellaan äänteiden oikeaa tuottamista ja puheen selkeyttä. Tavoitteena on parantaa puheen ymmärrettävyyttä ja kommunikaatiokykyä.