artikulointihäiriöiden

Artikulointihäiriö viittaa puheen tuottamisen vaikeuteen, jossa yksilö ei pysty tuottamaan tiettyjä puheääniä oikein. Nämä häiriöt voivat ilmetä äänteiden korvaamisena toisilla, äänteiden pois jättämisenä tai äänteiden vääristyneenä tuottamisena. Syitä artikulointihäiriöihin voi olla monia, kuten fyysiset tekijät, kuten kielen tai suun rakenteelliset poikkeamat, tai kehitykselliset tekijät, joissa puheen motoriset taidot eivät kehity normaalisti. Myös kuulonalenema voi vaikuttaa artikulaatioon, sillä puheen tuottaminen perustuu osittain siihen, miten yksilö kuulee oman puheensa.

Diagnoosi artikulointihäiriölle tehdään yleensä puheterapeutin arvioinnin perusteella, joka sisältää puheen äänteiden ja niiden tuottamisen analysoinnin. Arvioinnissa voidaan käyttää erilaisia testejä ja havainnointia. Hoidon tavoitteena on parantaa puheen selkeyttä ja ymmärrettävyyttä. Puheterapia keskittyy yleensä tiettyjen äänteiden harjoitteluun, oikeiden suun ja kielen liikkeiden opettamiseen sekä puheen tuottamisen motoristen taitojen kehittämiseen. Terapian kesto ja tehokkuus vaihtelevat yksilöllisesti häiriön vaikeusasteesta ja syystä riippuen. Artikulointihäiriöt voivat vaikuttaa sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja itsetuntoon, joten varhainen tunnistaminen ja asianmukainen kuntoutus ovat tärkeitä.