antikoagulanttilääkitystä

Antikoagulanttilääkitys, eli veren hyytymistä estävä lääkitys, on joukko lääkkeitä, jotka vähentävät veren kykyä muodostaa hyytymiä. Näitä lääkkeitä käytetään ehkäisemään ja hoitamaan veritulppia, jotka voivat aiheuttaa vakavia terveysongelmia, kuten aivohalvauksen tai keuhkoveritulpan. Antikoagulantteja voidaan käyttää myös tilanteissa, joissa on suurentunut veritulppariski, esimerkiksi eteisvärinässä tai tekonivelleikkauksen jälkeen.

On olemassa useita erilaisia antikoagulanttilääkkeitä. Suomessa yleisimmin käytettyjä ovat varfariini, joka on K-vitamiinin antagonisti, ja uudemmat suoravaikutteiset oraaliset antikoagulantit (NOACs), kuten dabigatraani, rivaroksabaani, apiksabaani ja edoksabaani. Lisäksi käytössä on hepariineja, jotka annetaan yleensä pistoksena. Lääkkeen valinta riippuu potilaan yksilottaisesta tilanteesta, sairauksista ja muista lääkityksistä.

Antikoagulanttilääkityksen käyttö vaatii huolellista seurantaa. Varfariinin käyttöä seurataan yleensä INR-arvolla, joka mittaa veren hyytymisaikaa. NOAC-lääkkeiden kohdalla rutiininomaista laboratorion seurantaa ei yleensä tarvita, mutta lääkäri arvioi lääkityksen sopivuutta ja tehoa yksilöllisesti. Antikoagulanttien käytön aikana on tärkeää noudattaa lääkärin ohjeita tarkasti ja olla tietoinen mahdollisista haittavaikutuksista, erityisesti verenvuotokomplikaatioista. Myös ruokavalion, erityisesti K-vitamiinipitoisten ruokien, vaikutusta varfariinin tehoon tulee huomioida. Uusien antikoagulanttien kohdalla ruokavaliorajoitukset ovat vähäisempiä.