antiikkikellojen

Antiikkikellot ovat vanhoja kelloja, joita on valmistettu noin 1700-luvulta 1800-luvulle tai sitä aikaisemmin. Niitä pidetään keräily- ja tutkimuskohteina, ja niiden arvo heijastelee sekä teknistä taitoa että muotoilua. Ikä on yleinen kriteeri: antiikkikelloksi katsotaan usein vähintään sadan vuoden ikäiset laitteet.

Tyyppejä ovat mantelikkellot, pöytä- ja seinäkellot sekä torni- ja julkiset kellot. Pienemmät rintakellot ja erikoiskellot ovat harvinaisempia, mutta keräilykohteina arvostettuja. Ulkonäössä korostuvat usein puukotelot, emali- tai posliinidiilit sekä koristeelliset yksityiskohdat.

Kellot toimivat mekaanisella voimalla: energiaa varastoidaan jousiin tai painoihin, ja ajoitus saavutetaan usein heilurin avulla. Monissa antiikkikelloissa on säilytetty alkuperäisiä osia, ja kunnostus vaatii ammattitaitoa sekä oikeita materiaaleja ja menetelmiä.

Käyttö ja markkinat: antiikkikellot kerätään, tutkitaan ja niillä on arvo, joka riippuu valmistajasta, kunnosta, alkuperäisyydestä sekä tämänhetkisestä dokumentaatiosta. Tunnettuja kelloseppiä ovat esimerkiksi Englantiin liitetty Thomas Tompion sekä Ranskassa vaikuttaneet Abraham-Louis Breguet ja Ferdinand Berthoud. Näiden tekniikat ja tyylit ovat vaikuttaneet antiikkikellojen kehitykseen.