ankkuroinnista

Ankkurointi tarkoittaa toimenpiteitä ja menetelmiä, joilla esine tai rakenne kiinnitetään toiseen rakenteeseen tai maaperään ankkurein. Se on yleiskäsite, jota käytetään useilla aloilla, mukaan lukien meriliikenne, rakennetekniikka ja päätöksenteon tutkielmat, joissa termillä viitataan sekä teknisiin kiinnitysmenetelmiin että ilmiönä esiintyviin vaikutuksiin.

Meriliikenteessä ankkurointi tarkoittaa aluksen kiinnittämistä pohjaan pudottamalla ankkuri ja käyttämällä siihen liittyvää ketjua tai köyttä. Ankkurin tehtävänä on vastustaa tuulen, virtauksien ja aaltojen aiheuttamaa liikettä. Ankkurin valinta ja laskemisen menettely riippuvat pohjanlaadusta, syvyydestä sekä sääolosuhteista; käytössä ovat erilaiset ankkurityypit ja köysi- tai ketjuverkostot.

Rakennetekniikassa ja geotekniikassa ankkurointi viittaa maan alle tai kallioon asennettuihin ankkureihin, joita käytetään rakenteiden tukemiseen ja vakauden parantamiseen. Geoteknisessä ankkuroinnissa voidaan hyödyntää esimerkiksi maahan tai kallioperään asennettavia ankkureita, joissa kiinnitys varmistetaan ruiskutuksella tai täyttöaineilla (esimerkiksi grout tai epoksilaasti). Tavoitteena on lisätä kantavuutta, estää sortumaa tai tukea muita rakenteita, kuten rakennusten tukimuureja tai kallioniemien alarms.

Kognitiivisessa kontekstissa ankkurointi (anchoring) viittaa päätöksentekoon vaikuttavaan kognitiiviseen ilmiöön, jossa ensimmäinen saatavilla oleva tieto tai arvo toimii viitepisteenä myöhemmille arvioille. Tämä voi johtaa riittämättömään sopeutumiseen ja vinoumiin. Haastattelut, hintaneuvottelut ja riskinarvioinnit voivat kärsiä tästä, ja lievittämiseen korostetaan muun tiedon huomioimista ja useiden viitearvojen käyttöä.