anionivälikoejäämää

Anionivälikoejäämä on käsite, jota käytetään kuvaamaan anionivälin laskennan kautta muodostuvaa jäännöstä kliinisessä kemian laboratoriokäytännössä. Termi ei välttämättä ole vakiintunut suomenkielisessä lääketieteellisessä kirjallisuudessa, mutta sitä voidaan käyttää kuvaamaan anionivälin jäämää eli unobservoidun tai epävarmasti mitattujen anionien määrää.

Anioniväli saadaan mittauksista Na+, Cl- ja HCO3- (ja joskus K+). Yleisimmissä laskentamuodoissa: ilman K+: Na+ − (Cl- + HCO3-). Kaliumin kanssa: Na+ + K+ − (Cl- + HCO3-). Normaalisti arvo on noin 8–12 mmol/L (mEq/L esitettynä; riippuen mittayksiköstä ja laboratoriosta). Laboratorion mukaan normaaliarvot voivat poiketa.

Korkea anionivälikoejäämä viittaa usein lisättyihin epävarmasti mitattaviin anioneihin, kuten laktaatti, ketoaineet, epäpuhtaudet tai toksiinit, ja liittyy yleisesti metaboliseen asidoosiin tai munuaisten vajaatoimintaan. Pienempi arvo voi johtua hypoalbuminemian kaltaisista tekijöistä tai teknisistä vaihteluista.

Rajoitteet: arvoon vaikuttavat albumiinipitoisuus, paraproteinemia, laboratorio-tekniikka sekä potilaan nestejakauma ja nestetasapainon tila. Anionivälin tulkinta on osa laajempaa happo-emästasapainon arviointia (pH, pCO2, HCO3-, kliininen tilanne).

Tämän termin käyttö vaihtelee; jos kohtaat sen, tarkista konteksti, sillä kyseessä voi olla ei-standardinomainen ilmaus.