alkuperäiskieliä

Alkuperäiskielet ovat kieliä, joita tiettyjen alkuperäiskansojen jäsenet ovat perinteisesti käyttäneet vuosisatojen ajan ja joita yhä käytetään arjessa sekä kulttuurin ja identiteetin ylläpitämisessä. Niillä on usein läheinen yhteys maaperään, historiaan sekä yhteisön toimintatapoihin ja tiedonvälitykseen. Monilla alueilla alkuperäiskielet ovat uhanalaisia tai uhkakielisiä, sillä kolonialismin, syrjinnän ja valtaväestön kielenkäytön hegemonian seurauksena uudet sukupolvet osaavat vähemmän tai eivät lainkaan hallitse kieltä. Globaalisti arvioidaan, että tuhansia kieliä on uhanalaisia; UNESCO seuraa tilannetta ja luokittelee monia kieliä kriittisesti uhanalaisiksi, äärimmäisen uhanalaisiksi tai uhanalaisiksi.

Kielen elinvoimaisuuteen vaikuttavat sekä sosiaaliset että oikeudelliset tekijät. Kielipolitiikalla ja yhteisöjen omilla elvytysohjelmilla voidaan parantaa kielen käyttöä, opetusta sekä näkyvyyttä mediassa ja kulttuurituotteissa. Keskeisiä keinoja ovat koulutus alkuperäiskielellä, kaksikielinen opetussuunnitelma, kielelliset oikeudet sekä kielivarastojen, kirjallisuuden ja digitaalisen materiaalin kehittäminen.

Esimerkkejä alkuperäiskielistä ovat Sámi-kielet Pohjois-Euroopassa, Quechua ja Aymara Andien alueella, Guarani Etelä-Amerikassa, Māori Uudessa-Seelannissa sekä lukuisat alkuperäiskielet Pohjois-Amerikassa ja Australiassa.