aivokasvain

Aivokasvain on kasvain, joka alkaa aivokudoksesta tai sen ympäristöstä. Primaariset aivokasvaimet kehittyvät suoraan aivokudoksessa, kun taas sekundaariset eli etäpesäkkeiksi levinneet kasvaimet ovat muiden kudosten syövän etäpesäkkeitä. Yleisimpiä aivokasvaimia aikuisilla ovat gliomat ja meningiomat; muut tyypit kuten schwannomat sekä lasten osalta yleisemmät medulloblastomat ja ependymoomat. Maailman terveysjärjestön WHO:n luokitus jakaa aivokasvaimet histologian sekä maligniteetin mukaan asteisiin I–IV; korkea-asteiset kasvaimet (IV) ovat usein aggressiivisempia.

Oireet riippuvat siitä, missä aivojen osa kasvain sijaitsee. Tavallisia oireita ovat päänsärky, kohtaukset ja uusien tai muuttuneiden neurologisten toimintojen häiriöt, kuten liikkeen hallinnan tai puheen ongelmat, muistihäiriöt sekä pahoinvointi tai väsymys. Oireet voivat kehittyä hitaasti tai ilmaantua äkillisesti.

Diagnoosi perustuu neurologiseen tutkimukseen ja kuvantamiseen. Magneettikuvaus (MRI) aivoista kontrastiaineen kanssa on ensisijainen kuvantamismetodi. Tärkeä on myös kudosnäytteen histologinen tutkimus kasvaimen tyypin ja luokittelun varmistamiseksi. Lisätutkimukset voivat sisältää tietokonetomografian (CT), verikokeita ja mahdollisia kasvainspecifisiä markkereita.

Hoito on moniammatillista ja suunnitellaan yksilöllisesti. Leikkaus kasvaimen kirurginen poisto tai osittainen resektio on usein ensisijainen hoito, jos tilanne sen sallii. Sen jälkeen annetaan sädehoitoa ja/tai kemoterapiaa; joillekin kasvaimille voidaan käyttää kohdennettuja hoitoja, immunoterapiaa sekä kliinisiä tutkimuksia. Hoitovaihtoehdot riippuvat kasvaimen tyypistä, sijainnista ja potilaan voinnista.

Ennuste ja seuranta vaihtelevat suuresti riippuen kasvaimen tyypistä ja koosta sekä muista tekijöistä. Joidenkin kasvainten hoito mahdollistaa hyvän hallinnan ja pidemmän elinajan, kun toisten korkea-asteisten kasvainten ennuste on rajallinen. Pitkäaikainen seuranta on tärkeää uusintojen ja hoitojen sivuvaikutusten havaitsemiseksi.