adverbaalilauseiden

Adverbaalilauseet ovat alisteisia lauseita, jotka toimivat päälausetta modifoivina adverbaalilauseina. Ne antavat lisätietoa lausuman sisällöstä kuten aikaa, paikkaa, tapaa, syytä, tarkoitusta, ehtoja tai tulosta. Adverbaalilauseet vastaavat kysymyksiin milloin, missä, miten, miksi, mihin tarkoitukseen tai millä ehdolla.

Adverbaalilauseet voivat olla finittejä tai ei-finittisiä. Finite adverbaalilauseet alkavat alusilla konjunktioilla kuten kun, jos, koska, vaikka, ennen kuin, sen jälkeen kun sekä jotta. Esimerkkejä: Aikalause: Kun saavuin, soitin oveen. Paikallinen lause: Missä hän asuu, siellä on rauhallista. Ehtolause: Jos sataa, jäämme sisälle. Tarkoituslause: Opiskelen, jotta voisin saada paremman työn. Seurauksellinen lause: Hän puhui niin hiljaa, että en kuullut.

Ei-finittiset adverbaalilauseet tunnetaan myös lauseenvastikkeina. Ne ilmenevät liikennemuodoissa kuten -en/-en, -essaan/-es, tai gerundiossa sekä partisiippimuodoissa, ja ne ilmaisevat aikaa tai tilaa rinnastettuna päälauset, usein ilman uudelleen toistettua subjektia. Esimerkkejä: Lukien kirjaa hän oppi paljon. Kävellessä hän lauloi. Lukien kirjaa tarkoitetaan aikaa tai tilaa rinnalla.

Adverbaalilauseet voivat sijoittua ennen tai jälkeen päälausetta, ja niiden välinen pilkku on yleinen erottelukeino. Ne eroavat toisista alisteisista lauseista siten, että ne toimivat adjunktina ja määräävät lausuman kontekstin, ei objektoivaa sisältöä. Yleisesti ne ovat keskeinen väline ilmaisun tarkkuuden ja semanttisen rikkauden lisäämisessä suomen kielessä.