adaptorisekvenssejä

Adaptorisekvenssit ovat lyhyitä, synteettisesti valmistettuja DNA- tai RNA-molekyylejä, jotka liitetään tyypillisesti näytteen nukleiinihappojen päihin ennen tiettyjä molekyylibiologisia analyysejä. Niiden ensisijainen tehtävä on toimia "tarttumapintana" tai tunnisteena, joka mahdollistaa lisäprosessoinnin. Yksi yleisimmistä käyttötarkoituksista on sekvensoinnissa, erityisesti seuraavan sukupolven sekvensointitekniikoissa (NGS). Tässä yhteydessä adaptorisekvenssit ovat välttämättömiä, jotta DNA-fragmentit voivat sitoutua sekvensointialustaan ja jotta polymeraasiketjureaktio (PCR) voi tehokkaasti vahvistaa fragmentit.

Adaptorisekvenssit sisältävät usein myös muita tärkeitä elementtejä. Niihin voi kuulua primeri-sitoutumiskohtia, jotka ovat spesifisiä alueita, joihin PCR-primerit kiinnittyvät vahvistamisen aloittamiseksi. Lisäksi adaptorisekvenssit voivat sisältää bar-koodeja tai tunnisteita, jotka ovat lyhyitä, uniikkeja sekvenssejä. Nämä bar-koodit mahdollistavat useiden eri näytteiden yhdistämisen samaan sekvensointiajoon (multiplexing), koska jokaisella näytteellä on oma yksilöllinen tunnisteensa. Analyysin jälkeen nämä tunnisteet mahdollistavat yksittäisten näytteiden alkuperän selvittämisen. Adaptorisekvenssit auttavat myös ohjaamaan ja standardoimaan molekyylibiologisia työnkulkuja, varmistaen näytteiden yhteensopivuuden eri laitteistojen ja ohjelmistojen kanssa.