aallonpituuskanavia

Aallonpituuskanavia ovat optisen kuidun kautta siirrettäviä yksittäisiä datalle käytettäviä valokantoja, joilla kullakin on oma määritelty aallonpituutensa. Wavelength-division multiplexing (WDM) -tekniikassa useita tällaisia kanavia multiplexataan samaan kuituun, mikä mahdollistaa suuremman tiedonsiirtokapasiteetin ilman uuden kuidun asentamista. Jokainen kanava voi kantaa oman datavirran, mikä tekee verkosta skaalautuvan ja joustavan.

Kanavien tyypit perustuvat käytettyihin aallonpituusväleihin. CWDM (coarse WDM) käyttää suurempia välejä, noin 20 nanometrin välein, ja tyypillisesti 8–18 kanavaa. DWDM (dense WDM) käyttää paljon kapeampia välejä, noin 0,4–0,8 nanometrin (noin 50–100 GHz) välein, ja mahdollistaa satoja kanavia. CWDM soveltuu kustannustehokkaisiin, vähemmän vaativiin verkkoihin, kun taas DWDM on yleinen suurissa, pitkän matkan ja korkean datatiheyden verkkoissa. DWDM-alueilla käytetään usein C- ja L-kaistoja noin 1530–1625 nanometriä.

Jokainen aallonpituuskanava kantaa oman signaalinsa, ja nykyään käytetään koherenttista vastaanottoa sekä monipuolisia modulaatiomuotoja (esim. QPSK, 16QAM), mikä mahdollistaa korkean tiheyden ja pitkän matkan siirron. Kanalit voivat sisältää erilaisia tiedonsiirtopalveluita samassa kuidussa, ja ne voidaan reitittää ja hallita joustavasti ROADMs- tai MUX/DEMUX-laitteistolla sekä optisilla vahvistimilla (EDFA) ja dispersion management -ratkaisuilla.

Käyttökohteet kattavat suuria tele- ja internetverkkokokonaisuuksia sekä pitkäkestoiset backbone-yhteydet, joissa tarvitaan suurta kapasiteettia ja luotettavuutta. Aallonpituuskanavat ovat keskeinen osa modernia kuituverkkoarkkitehtuuria.