aallonpituusalueita

Aallonpituusalueita tarkoittaa elektromagneettisen spektrin osa-alueita, joilla säteilyllä on tietty aallonpituus tai taajuus. Näitä alueita käytetään luokituksessa ja suunnittelussa, ja ne heijastavat sekä luonnollisia ilmiöitä että teknisiä sovelluksia. Aallonpituudet ilmoitetaan yleisimmin nanometreinä (nm) tai mikrometreinä (μm), mutta suurempia ja pienempiä pituuksia käytetään myös metreinä tai kilometreinä riippuen alueesta.

Yleisimmät pääalueet ovat radiot ja mikrosaallot, infrapuna, näkyvä valo, ultraviolettisäteet, röntgensäteet ja gamma-säteet. Radiotaajuudet käsittävät aallonpituudet yli noin 1 millimetri (frekvenssit alle noin 300 GHz), mikrosaallot noin 1 mm–1 cm, infrapuna noin 0,7 μm–1 mm, näkyvä valo noin 380–750 nm, ultraviolettisäteet noin 10–400 nm, röntgensäteet noin 0,01–10 nm ja gamma-säteet alle noin 0,01 nm. On tärkeää huomata, että rajat vaihtelevat lähteestä riippuen, ja siirtymäalueilla päätepisteet saattavat ylittyä.

Aallonpituusalueita käytetään sekä tieteellisessä tutkimuksessa että sovelluksissa. Esimerkiksi optiikassa ja fotoniikassa sekä kuvantamisessa, telekommunikaatiossa ja lääketieteessä erikoistus määritellään juuri näiden alueiden mukaan. Eri laitteet ja sensorit on suunniteltu vastaanottamaan tai generoimaan säteilyä tietyn alueen ympärillä, mikä tekee aluejaon ymmärtämisestä keskeisen osan säteilyn tekniikkaa.