Yhteissointia

Yhteissointia on suomenkielinen musiikkiteoreettinen käsite, jolla kuvataan useiden äänten samanaikaista sointumista ja kuulijalle muodostuvaa harmoniaa. Termi viittaa yhteenkuuluvuuden ja yhteisvaikutuksen kokemukseen: kun useampi sävel soi yhdessä, syntyy kokonaisäänite, joka voi olla konsonanttinen tai dissonanttinen riippuen intervallien, virityksen ja soinnun kolmiulotteisesta tasapainosta. Yhteissointia käytetään sekä akustisessa että musiikillisessa kontekstissa kuvaamaan ääniaaltojen suhteita ja niiden kuullun vaikutuksen laatua.

Käytännössä yhteissointia tarkastellaan muun muassa intervallien ja sointujen kautta. Se liittyy siihen, miten eri äänet, taajuudet ja rytminen yhteensoitto yhdessä muodostavat kuulijan kuuleman harmonian. Yhteissointia huomioidaan sekä esityksessä että sävellyksessä: kuoron, kamarimusiikin tai muiden monimuotoisten kokoonpanojen soinnin taso ja sointujen yhteenkuuluvuus vaikuttavat kokonaisäänen värähtelevään yhteenlaskuun.

Suhteessa viritykseen ja kokoontumiseen yhteissointia heijastaa myös viritysjärjestelmä, kuten temperointi tai oikea-aikainen just-intonation käyttö. Kulttuurillisesti ja historiallisesti käsitettävä yhteissointia on tutkimukseltaan monitahoinen ilmiö: eri aikakausina ja kulttuureissa harmoniaa ja sointujen hyväksyntää on lähestytty eri tavoin, mikä vaikuttaa sekä sävellyksen että suoritusmenetelmien käytäntöihin.

Lisäksi yhteissointia on tarkasteltu käsitteinä kuten konsonanssi, dissonanssi ja sointu, sekä osana laajempaa äänisynteesin ja resonanssin ilmiöitä. See also: harmonia, sointu, intervalli, viritys.