Vähimmäisjälleenmyyntihinnat

Vähimmäisjälleenmyyntihinnat, tunnetaan myös nimellä RPM (Resale Price Maintenance), ovat sopimuksia, joissa valmistaja tai tavarantoimittaja asettaa vähimmäishinnan, jonka jälleenmyyjät saavat veloittaa tuotteistaan. Tällaiset sopimukset kieltävät jälleenmyyjiä myymästä tuotteita alle tietyn hinnan. RPM-sopimukset voivat olla joko sitovia, jolloin jälleenmyyjät ovat velvollisia noudattamaan hintaa, tai suositeltavia, jolloin valmistaja vain ehdottaa vähimmäishintaa.

RPM:n käyttöön liittyy sekä etuja että haittoja. Kannattajien mukaan se voi suojella brändikuvaa, varmistaa tuotteiden laadun ja tarjota jälleenmyyjille riittävät katteet palvelun tarjoamiseksi. Toisaalta kriitikot väittävät, että RPM voi rajoittaa kilpailua, nostaa kuluttajahintoja ja estää tehokkaampia tai innovatiivisempia jälleenmyyjiä tarjoamasta alhaisempia hintoja. Useissa maissa RPM-sopimukset ovat laittomia tai niitä on rajoitettu kilpailulainsäädännön vuoksi, koska ne voivat vääristää kilpailua. EU:ssa RPM-sopimukset ovat yleensä kiellettyjä, mutta niille on olemassa poikkeuksia tietyissä olosuhteissa.