Viivakoodiskannausta

Viivakoodiskannaus on prosessi, jossa viivakoodin optinen lukeminen suoritetaan skannerilla. Skannaus tuottaa laitteiston tai ohjelmiston ymmärtämän tietojoukon. Yleisin käyttökohde viivakoodiskannaukselle on tuotteiden tunnistaminen ja hinnoittelu myymälöissä. Viivakoodi koostuu sarjasta mustia ja valkoisia viivoja, joiden leveydet ja välit vaihtelevat. Nämä vaihtelut edustavat numeerista tai aakkosnumeerista tietoa, joka voidaan koodata viivakoodiin.

Erityyppisiä viivakoodeja on olemassa, joista yleisimpiä ovat yksiulotteiset (1D) ja kaksiulotteiset (2D) viivakoodit. Yksiulotteiset viivakoodit, kuten EAN ja UPC, sisältävät rajoitetun määrän tietoa ja ovat yleisiä tuotepakkauksissa. Kaksiulotteiset viivakoodit, kuten QR-koodit ja Data Matrix, voivat tallentaa huomattavasti enemmän tietoa tiiviimmässä muodossa, mukaan lukien verkkosivujen osoitteet, yhteystiedot ja tekstipätkät.

Viivakoodiskannerit toimivat valonlähteen avulla, joka valaisee viivakoodin. Skannerin anturi mittaa heijastuneen valon voimakkuutta viivoista ja väleistä. Tämä data muunnetaan sähköiseksi signaaliksi, joka sitten dekoodataan ja muutetaan luettavaksi tiedoksi. Skannereita on monenlaisia, kuten kädessä pidettäviä skannereita, pöytämalleja ja integroituna kassajärjestelmiin. Viivakoodiskannaus on tehokas ja nopea tapa kerätä tietoa, ja se on yleistynyt monilla aloilla, kuten logistiikassa, terveydenhuollossa ja teollisuudessa.