Vihamielisyydestä

Vihamielisyydestä tarkoittaa negatiivista asennetta tai tunnekokemusta toisia ihmisiä kohtaan. Se ilmenee usein viha-, vastakkainasettelu- ja vastustamishaluna sekä taipumuksena vahingoittaa toista. Vihamielisyys voi olla tilannetta (tilapäinen reaktio) tai pysyvä piirre, ja se voi ilmetä ajattelussa, tunteissa sekä käyttäytymisessä.

Vihamielisyys rakentuu kolmella ulottuvuudella: kognitiivisella (negatiiviset uskomukset ja stereotypiat toisaasta), affektiivisella (viha, ärtyneisyys) sekä käyttäytymisellä (vihamielinen tai uhkaava käytös). Se voi ilmetä yksilötasolla (henkilökohtaiset konfliktit) tai ryhmä- ja yhteiskuntatasolla (ennakkoluulot, vihapuhe, syrjintä).

Syytekijöitä ja riskitekijöitä voivat olla aiemmat loukkaukset ja epäoikeudenmukaisuuden kokemukset, stressi, uhatun identiteetin tunne, heikko empatia sekä sosiaaliset normit, jotka kannustavat vastakkainasetteluun. Vihamielisyys voi kehittyä ja vahvistua sekä medioiden että ryhmäidentiteetin kautta.

Vaikutukset ulottuvat sekä yksilöön että yhteisöön. Psykososiaaliset vaikutukset voivat sisältää lisääntynyttä stressiä ja sosiaalista eristäytymistä, kun taas terveysvaikutukset voivat johtaa kohonnutta verenpainetta ja sydän- ja verisuonitautien riskiä. Vihamielisyys voi heikentää ihmissuhteita, yhteistyötä ja yhteiskunnallista luottamusta.

Mittaaminen tapahtuu usein itsearviointikyselyillä, kuten Cook–Medleyn vihamielisyyskyselyllä, sekä havainnoimalla käytöstä. Ehkäisevänä ja hallintakeinona korostuvat kognitiivinen käyttäytymisterapia, tunteiden säätelyn harjoitukset, empatian ja aikaisemmin kiusaamista tai syrjintää ehkäisevät vuoropuhelu sekä riitojenratkaisumenetelmät. Yhteisötasolla voidaan tukea vuoropuhelua ja palauttavaa oikeudenmukaisuutta, jotta vihamielisyys vähenisi.