Vesinikku

Vesinikku (H) on kemiallinen alkuaine, atominumero 1. Se on kevyin tunnettu alkuaine ja muodostaa suurimman osan tähtien ja galaksien sisäosista energiantuotannossa. Maapallolla sitä esiintyy luonnossa pääasiassa molekyylinä H2 kaasuna sekä vesien ja eloperäisten yhdisteiden sisällä.

Ominaisuudet: Vesinikku on väritön, hajuton ja erittäin kevyt kaasu. Se on erittäin reaktiivinen ja muodostaa helposti yhdisteitä muiden alkuaineiden kanssa. Luonnossa yleisimmät isotoopit ovat protium (1H), deuterium (2H, D) ja harvinainen tritium (3H, T). Tavallisin olomuoto on diatomaarinen H2.

Lähteet ja tuotanto: Vesinikku esiintyy luonnossa pääasiassa tähtien ytimissä, mutta maapallolla sitä tuotetaan teollisesti veden elektrolyysillä sekä fossiilisten polttoaineiden reformoinnilla ja biomassasta saatavilla prosesseilla. Käyttökohteita ovat muun muassa ammoniakin tuotanto, öljynjalostus ja metalliteollisuus, sekä polttokennoissa ja energian varastoinnissa.

Turvallisuus ja historia: Vesinikku on erittäin helposti syttyvää ja muodostaa räjähtäviä seoksia ilman kanssa. Käsittelylle ja varastoinnille asetetaan tiukat turvallisuusvaatimukset. Vesinikun löysi Henry Cavendish vuonna 1766, ja nimen vesinikku juontaa kreikkalaisista sanoista hydro («vesi») ja -gen («tuottaja»).