Vasodilataatit

Vasodilataatit, eli verisuonia laajentavat aineet, ovat sekä elimistön omia välittäjäaineita että lääkeaineita, jotka saavat verisuonten sileän lihaksen rentoutumaan. Laajeneminen alentaa verenkierron vastusta ja voi parantaa kudosten verenkiertoa, mutta voi aiheuttaa verenpaineen laskun sekä mahdollisesti refleksitakon lisääntymistä.

Mekanismin perusteella vasodilataatit jaotellaan endoteeliriippuvaisiin ja -riippumattomiin keinoihin. Endoteelistä syntyvät tekijät, kuten typpioksidi (NO) ja prostasykliini, rentouttavat sileää lihasta. Riippumattomat vaikutukset voivat olla suoraa sileän lihaksen rentoutumista tai ionikanavien modulaatioita, kuten Ca2+-kanavien salpausta tai kaliumkanavien aktivoitumista.

Yleisimmät lääkevasodilataatit ovat nitraatit ja NO-lähteet (esim. glyseryylitrinitraatti, isosorbididinitraatti), kalsiumkanavan salpaajat (amlodipiini, diltiaasia), sekä suorat arteriolaariset vasodilataattorit (hydralatsiini, minoksidiili, diazoksidi, nitroprussiini). Lisäksi ACE-estäjät ja angiotensiinireseptorin salpaajat (ARB:t) sekä PDE-5-estäjät (sildenafil) voivat aiheuttaa vasodilataatiota eri mekanismein.

Käyttöaiheita ovat verenpaineen alentaminen, angina pectoris sekä joissain tapauksissa sydämen vajaatoiminta ja muita verenkiertöhäiriöitä. Haittavaikutuksia voivat olla hypotensio, päänsärky, punoitus ja turvotus; nitrattien toleranssi voi kehittyä. Lääkkeiden valinta ja annostus edellyttävät terveydenhuollon ammattilaisen valvontaa.