Valtakirjat

Valtakirja on asiakirja, jolla valtuuttaja antaa toiselle henkilölle oikeuden edustaa tai hoitaa valtuuttajan lukuun tiettyjä asioita. Valtuutettu, eli se henkilö, jolla valtuutus annetaan, voi suorittaa yksittäisiä toimenpiteitä tai laajemman joukon tehtäviä valtuuttajan puolesta. Valtakirjoja käytetään silloin, kun valtuuttajalla ei ole mahdollisuutta hoitaa asioitaan itse tai kun toiminta tapahtuu toisessa paikkakunnassa tai aikataulun vuoksi.

Valtakirjoja on yleisvaltakirjoja ja erityisvaltakirjoja. Yleisvaltakirja antaa valtuutetulle laajemman oikeuden edustaa valtuuttajaa useissa asioissa, kun taas erityisvaltakirja rajoittaa valtuuden tiettyyn tehtävään, kuten pankkiasioihin, kiinteistökauppaan tai tietyn sopimuksen allekirjoittamiseen. Valtakirjan sisältö määrittelee valtuudet sekä mahdolliset rajoitukset ja on tärkeää sisältää selkeä kuvaus siihen, mitä toimenpiteitä valtuutus koskee ja milloin se tulee voimaan.

Valtakirjan muoto ja todentaminen vaihtelevat. Usein riittää kirjallinen muoto, jossa mainitaan sekä valtuuttaja että valtuutettu sekä valtuuksien laajuus ja voimassaoloaika. Joissakin tapauksissa edellytetään todentamista notaarin edessä tai kahden todistajan allekirjoituksia, erityisesti suurissa kiinteistönkaupoissa tai lainopillisissa asioissa.

Valtakirja on peruutettavissa milloin tahansa valtuuttajan toimesta. Valtuutus raukeaa yleensä valtuuttajan kuollessa tai jos toissijainen ehtoja rikottaessa syntyy peruutus. Puolestaan valtuutetun henkilöllisyys ja oikeus toimia voivat myös päättyä, jos valtuutus on eräin määräajoin tai tilapäisesti rajoitettu. Käytännössä valtakirjaa käytetään pankissa, viranomaisten asioissa sekä kaupallisissa sopimuksissa, jolloin neutraloi tarvetta fyysiselle läsnäololle.

Valtakirjojen käytössä on tärkeää varmistaa, että valtuuksien laajuus ja kesto ovat selviä sekä että mahdolliset peruutukset ja turvatoimet on sovittu etukäteen.