Validointikriteerit

Validointikriteerit ovat ennalta määriteltyjä kriteerejä, joiden perusteella arvioidaan, onko jokin väite, mittaus, prosessi tai tuote soveltuvaa tarkoitukseensa. Niiden avulla voidaan osoittaa tulosten luotettavuus, pätevyys ja soveltuvuus tietylle kontekstille tai standardien mukaan.

Validointikriteerit voidaan jäsentää eri ulottuvuuksiin. Sisällöllinen validiteetti varmistaa, että mitta- tai arviointiväline kattaa sen, mitä ilmiöä sen tulisi mitata. Rakenteellinen (konstruktiivinen) validiteetti arvioi, rakennuuko mittaus oikein mittauksen käsitteille. Kriteerinen validiteetti mittaa tulosten suhdetta ulkoiseen kriteeriin, kuten referenssiarvoon tai kultaisen standardin kanssa. Ekologinen tai siirtovaikutuksen validiteetti arvioi, vastaako tulos todellista toimintaympäristön käyttöä. Erityisesti ohjelmisto- ja tutkimuskonkonteksteissa puhutaan usein myös käytön tai integraation validiteetista.

Validoinnin prosessi: määritellään hyväksyttävät kriteerit ja todisteet, kerätään asiaankuuluvat todisteet (kokeet, vertailut, auditoinnit, dokumentaatio) ja arvioidaan ne ennalta sovittujen päätöskriteerien perusteella. Dokumentointi on keskeistä, jotta päätökset ovat läpinäkyviä ja jäljitettävissä.

Esimerkkejä: tieteellinen tutkimus käyttää validointikriteereitä osoittaakseen mittausvälineen pätevyyden; laadunvarmistuksessa hyväksytään tuotteen vaatimukset; ohjelmistossa voidaan soveltaa hyväksymiskriteereitä ja käyttöönottotestejä; terveystieteissä käytetään vertailua kultaisen standardin kanssa.

Lopuksi: validointikriteerit ovat kontekstikohtaisia ja riippuvaisia tarkoituksesta ja sääntelystä, ja niitä päivitetään jatkuvasti.