Vaihemodulointikorkeus

Vaihemodulointikorkeus (phase modulation depth) kuvaa, kuinka suureksi modulaattorin vaikutuksesta syntyvä vaihepoikkeama PM-signaalissa kasvaa. Se on keskeinen parametri vaihemodulaatiojärjestelmissä ja ilmoitetaan yleensä radiaaneina (tai joskus asteina).

Matematiikassa, jos modulaattori tuottaa signaalin m(t) ja modulaation herkkyys on kp, hetkellinen vaihe on φ(t) = φ0 + kp m(t). Maksimaalinen vaihepoikkeama on Δφmax = |kp| · Am, missä Am on m(t):n huippuarvo. Tämä maksimipoikkeama määrittää vaiheenmodulointikorkeuden β. Esimerkiksi, jos m(t) = Am sin(ωm t), φ(t) = φ0 + β sin(ωm t), missä β = kp Am.

Spektrillisesti suurempi β lisää sivubandeja ja niiden voimakkuuksia; PM:ssä käytetään usein Bessel-funktioita kuvaamaan sivubandien amplitudit ja laajuus. Näin kaistanleveys kasvaa β:n kasvaessa.

Sovelluksissa vaihemodulaattoreita käytetään RF- ja optisissa järjestelmissä. Vaihemoduloinnin korkeus vaikuttaa sekä signaalin kuuluvuuteen että kaistanleveyteen, ja sitä hallitaan säätämällä modulaattorin herkkyyttä tai modulaatiomäärän amplitudia.

Mittaus: β ilmoitetaan radiaaneina (tai asteina). Arvoja voidaan arvioida mittaamalla modulaation huippuarvo ja modulaation herkkäparametrit tai tarkastelemalla signaalin spektriä ja sivubandien esiintymistä Bessel-arvojen avulla.