Vahingonkorvauksen

Vahingonkorvaus on oikeudellinen velvoite korvata toiselle henkilölle aiheutettu vahinko. Se syntyy, kun vahinko johtuu toisen osapuolen laittomasta toiminnasta, huolimattomuudesta tai sopimuksen rikkomisesta. Korvaus on yleensä rahallinen ja sen tavoitteena on palauttaa vahingon kärsinyttä henkilöä tilaan, jossa hän olisi ollut ilman vahinkoa.

Vahingonkorvausjärjestelmä jaetaan tavallisesti varallisuusvahinkoon (omaisuus- ja taloudelliset menetykset) sekä henkivahinkoon (henkisen kärsimyksen ja muun ei-taloudellisen vahingon korvaaminen). Sopimukseen perustuvissa vahingoissa korvaus voi perustua sopimusvelvoituksen rikkomiseen.

Korvattaviin kustannuksiin kuuluu muun muassa korja- tai uuden omaisuuden hankkimisesta aiheutuneet menot, välittömät terveys- ja hoitokulut sekä ansionmenetys tai tulevat menetykset. Joissakin tapauksissa voidaan korvata ei-rahallinen vahinko, kuten henkinen kärsimys, erityisesti vakavien henkilö- tai elämänlaatua koskevien vahinkojen yhteydessä.

Vastuun syntyminen edellyttää muun muassa vahingon sekä syy-yhteyden osoittamista. Osa- tai täyskuri voi vähentää korvausta, jos kärsijä on itse osittain syynalainen.

Vahingonkorvausvaatimukset voidaan esittää oikeuteen tai ratkaista sovinnossa ja vakuutusyhtiön kanssa. Vaatimukset vanhentuvat yleensä kolmen vuoden kuluessa vahingon ilmenemisestä tai tietoisuudesta, mutta poikkeuksia ja erikoistapauksia esiintyy lainsäädännön mukaan.