Uusintakontaminaatio

Uusintakontaminaatio tarkoittaa tilan, esineen tai välineen kontaminaation palautumista sen jälkeen, kun alkuperäinen puhdistus tai desinfektio on suoritettu. Sen ilmeneminen osoittaa, että kontaminaation tilanne ei ole ratkaistu kokonaan siivouksen tai puhdistusprosessin aikana, vaan puhdistuksen tehokkuus tai kattavuus on jossain kohden puutteellinen.

Tärkeimmät mekanismit ovat jäännösten jääminen pintoihin desinfioinnin jälkeen, uudelleenlähteiden, kuten kontaminoituneiden materiaalien tai henkilöiden, vaikutus sekä kontaminaation siirtomatriisit, joissa välineet, ilmanlaatu tai pinnat saavat kontaminoivan aineen siirrettyä kosketuksen kautta. Myös tilojen ilmanvaihdon ja ilmavirrien suunnittelu sekä kontaktipintojen toistuva kosketus voivat edistää uusintakontaminaatiota.

Uusintakontaminaatio esiintyy usein terveydenhuollon ympäristössä, teollisuudessa sekä ympäristön puhdistukseen liittyvissä töissä, kuten kemikaali- tai ydinalueiden puhdistuksessa. Se voi lisätä altistumisriskiä, aiheuttaa kustannuksia, aiheuttaa toiminnan keskeytyksiä ja heikentää luottamusta puhdistusprosesseihin.

Seuranta ja ehkäisy perustuvat systemaattiseen monitorointiin, kuten pinnan- ja ilmanäytteisiin sekä riskinarviointiin. Näihin kuuluu myös asianmukaiset puhdistusprotokollat, koulutus ja valvonta, pääsynhallinta sekä sohijo- ja kontaktipintojen korostetun puhdistuksen suunnittelu, jotta uusintakontaminaation riski voidaan minimoida.