Uudelleeninterpolointimenetelmät

Uudelleeninterpolointimenetelmät ovat joukko teknikoita, joita käytetään datan uudelleenottamiseen tai muuntamiseen eri resoluutioon tai näytteenottotaajuuteen. Tämä on yleistä digitaalisessa signaalinkäsittelyssä, kuvankäsittelyssä ja tietokonegrafiikassa. Yksinkertaisin menetelmä on lähimmän naapurin interpolointi, jossa uusi datapiste saa arvonsa lähimmältä alkuperäiseltä datapisteeltä. Tämä on laskennallisesti tehokas, mutta voi johtaa jyrkkiin siirtymiin ja artefakteihin, kuten sahalaitaisuuteen.

Bilineaarinen interpolointi on kehittyneempi menetelmä, joka ottaa huomioon neljä lähintä alkuperäistä datapistettä ja laskee painotetun keskiarvon muodostaakseen uuden arvon. Tämä tuottaa tasaisempia tuloksia kuin lähimmän naapurin interpolointi, mutta voi edelleen johtaa epätarkkuuksiin. Bikuubinen interpolointi on vieläkin hienostuneempi menetelmä, joka käyttää kuusitoista lähintä datapistettä ja polynomiaalifunktioita tuottaakseen vieläkin sileämpiä ja tarkempia tuloksia. Bikuubinen interpolointi on usein suositeltava kuvien skaalauksessa ja muissa sovelluksissa, joissa visuaalinen laatu on tärkeää.

Muita uudelleeninterpolointimenetelmiä ovat esimerkiksi polynomin interpolointi ja splini-interpolointi, jotka tarjoavat erilaisia kompromisseja laskennallisen tehokkuuden ja tuloksen tarkkuuden välillä. Menetelmän valinta riippuu sovelluksen vaatimuksista ja käytettävissä olevista resursseista.