Urheilukentät

Urheilukentät ovat alueita, jotka on suunniteltu ja tarkoitettu urheilun harjoittamiseen sekä kilpailuihin. Ne voivat olla ulko- tai sisätiloissa sijaitsevia kenttiä ja areenoita, joilla pelataan pallolajeja, juostaan tai järjestetään yleisurheilun kilpailuja. Suomessa yleisimpiä kenttätyyppejä ovat jalkapallokentät, yleisurheilukentät sekä monitoimikentät, joiden pinnat voivat olla luonnonnurmia tai keinonurmia.

Kentät voidaan jakaa lajin mukaan sekä pintamateriaalin perusteella. Yleisimmät pinnat ovat luonnonnurmi ja keinonurmi. Luonnonnurmi vaatii säännöllistä hoitoa, kuten kastelua, leikkausta, lannoitusta ja vedenpoistoa. Keinonurmi on usein kestävämpi ja käytännöllisempi alueilla, joilla on paljon liikettä, mutta sitä on huollettava täyteaineiden, haravauksen ja säännöllisen tarkastuksen avulla.

Jalkapallokenttien koko vaihtelee lajin ja kilpailun mukaan, mutta kansainvälisissä otteluissa käytetään usein noin 100–110 metriä pitkää ja 64–75 metriä levyistä kenttää. Yleisurheilukentällä on tyypillisesti 400 metriä kiertävä juoksurata, jonka sisäpuolella sijaitsee kenttä muille lajeille. Monitoimikentät yhdistävät useita lajeja yhteen paikkaan, jolloin alueesta saa käyttökelpoisen useamman lajin tarpeisiin.

Kenttien ylläpito ja turvallisuus ovat keskeisiä. Kunnat, koulut ja urheiluseurat vastaavat usein paikan hoidosta, puhdistuksesta ja kunnossapidosta. Hoitoon kuuluu lumenauraus talvella, kastelun ja leikkaamisen ajoitus, pintojen tasoittaminen, riittävä vedenpoisto sekä kentän pinnan tasaisuuden varmistaminen, jotta loukkaantumisriski pysyy pienempänä. Lisäksi käyttö- ja valaistusmääräykset sekä liikennöinti- ja pysäköintijärjestelyt on huomioitava kilpailu- ja tapahtuma-olosuhteissa.

Urheilukenttien rooli on huomattava suomalaisessa liikunta- ja koulutuskulttuurissa. Kenttien suunnittelussa kiinnitetään huomiota ympäristöön, kestävyyteen ja monikäyttöisyyteen. Keinonurmien yleistyminen 2000-luvulla on parantanut käyttökelpoisuutta sekä mahdollistanut pidemmät käyttöajat.