Ulkoympäristön

Ulkoympäristön, eli exosysteemin, käsite esiintyy Bronfenbrennerin ekologisen kehitysteorian kontekstissa. Se kuvaa sellaisia ympäristötekijöitä, joihin yksilöllä ei ole suoraa toimintamahdollisuutta, mutta jotka vaikuttavat hänen kehitykseensä. Ulkoympäristö muodostuu eri kontekstien välisistä linkeistä, kuten vanhempien työpaikkojen käytännöistä, koulutuksen rahoituksesta, terveydenhuoltopalvelujen saatavuudesta sekä mediatuotannosta ja laajemmasta yhteiskunnallisesta toiminnasta. Näillä tekijöillä on vaikutus yksilön arkeen ja sitä kautta hänen kasvuunsa ja kehitykseensä, vaikka henkilö ei osallistuisikaan suoraan kyseisiin toimintoihin.

Ulkoympäristö vaikuttaa ensisijaisesti epäsuorasti: se muokkaa mikrosysteemejä—kuten perhettä, ystäviä, koulua—joihin yksilö osallistuu. Esimerkkejä ovat vanhempien työtilanteet, jotka vaikuttavat perheen aikatauluihin ja resurssien jakamiseen, sekä poliittiset päätökset ja palveluiden saatavuus, jotka heijastuvat arjen kokemuksiin. Muutokset ulkoympäristössä voivat siten vaikuttaa lapsen ja nuoren kehitykseen ilman, että hänet on suoraan kohdennettu.

Kritiikissä kiinnitetään huomiota rajojen määrittelyyn, kulttuurisidonnaisuuteen sekä representaatioihin: exosysteemin tekijät voivat vaihdella kulttuurista toiseen ja tutkimus on usein kausittain sekä maantieteellisesti rajoittunutta. Lisäksi mittaaminen on haasteellista, koska vaikutukset ovat useimmiten pitkäaikaisia ja epäsuorasti ilmentyviä.

Käytännössä ulkoympäristön ymmärtäminen korostaa politiikan, yhteiskunnallisen palvelujärjestelmän sekä institutionaalisten käytäntöjen roolia yksilön kehityksen tukemisessa. Tutkimus- ja sosiaalityössä huomio kiinnittyy erityisesti siihen, miten ympäristön rakenteelliset tekijät heijastuvat perheiden ja yhteisöjen resurssien jakoon.