Törmäysprosesseja

Törmäysprosesseja viittaa tapahtumiin, joissa kaksi tai useampi kappaletta törmää toisiinsa. Törmäykset ovat yleisiä niin makroskooppisessa kuin mikroskooppisessakin maailmassa, alkaen auto-onnettomuuksista ja päättyen atomien ja subatomisten hiukkasten välisiin vuorovaikutuksiin. Fysiikassa törmäysprosesseja tutkitaan usein liikemäärän ja energian säilymisen periaatteiden avulla.

Kun kappaleet törmäävät, niiden liikemäärä ja energia voivat jakautua uudelleen törmäävien kappaleiden kesken. Törmäykset voidaan luokitella elastisiksi ja epäelastisiksi. Elastisissa törmäyksissä sekä liikemäärä että kineettinen energia säilyvät. Tämä tarkoittaa, että törmäyksen jälkeen kappaleiden yhteenlaskettu kineettinen energia on sama kuin ennen törmäystä. Todellisuudessa täysin elastisia törmäyksiä on harvoin, sillä osa energiasta muuttuu yleensä lämmöksi, ääneksi tai muodonmuutokseksi.

Epäelastisissa törmäyksissä liikemäärä säilyy, mutta kineettinen energia ei. Osa kineettisestä energiasta muuttuu muiksi energiamuodoiksi, kuten lämmöksi tai potentiaalienergiaksi, jolloin kappaleet voivat tarttua toisiinsa tai muuttua pysyvästi. Täysin epäelastisessa törmäyksessä kappaleet pysähtyvät tai liikkuvat yhdessä törmäyksen jälkeen, ja kineettisen energian menetys on suurinta. Törmäysprosesseja analysoidaan monilla tieteenaloilla, kuten fysiikassa, kemiassa ja insinööritieteissä, ja niillä on merkitystä esimerkiksi ajoneuvojen turvallisuussuunnittelussa ja hiukkaskiihdyttimien toiminnassa.