Täyskustannuslaskenta

Täyskustannuslaskenta on kustannuslaskennan menetelmä, jossa kaikki tuotteen tai palvelun valmistukseen kohdistuvat kustannukset kohdistetaan sen kustannusobjektiin. Menetelmää kutsutaan myös absorption costinginä. Sen tavoitteena on antaa kokonaiskustannusten kuva tuotteen hinnoittelua, kannattavuutta ja varaston arvoa varten.

Kustannukset jaetaan tyypillisesti suoriin kustannuksiin (materiaalit, suora työpanos) sekä yleiskustannuksiin (tuotannon kiinteät ja muuttuvat overhead-kustannukset). Yleensä kiinteät ja muuttuvat yleiskustannukset kohdistetaan tuotteen mukaan esimerkiksi kapasiteetin mittarein kuten kone- tai työaikojen perusteella. Näin tuotteen kokonaiskustannus sisältää sekä muuttuvat että kiinteät kustannukset.

Käyttö: Täyskustannuslaskentaa käytetään sekä ulkoisessa tilinpidossa varaston arvostuksessa että hinnoittelussa sekä pitkäjänteisessä päätöksenteossa. Se antaa kokonaiskuvan siitä, mitä tuotteen valmistaminen maksaa ja miten kustannukset jakautuvat tuotteen kautta.

Rajoitukset: Menetelmä voi vääristää kannattavuutta, jos kapasiteetin käyttö ei vastaa oletuksia tai kohdistusperusteet ovat epäjohdonmukaisia. Erityisesti liiallinen tuotanto tai kapasiteetin vajaakäyttö vaikuttavat kustannusten jakaantumiseen. Täyskustannuslaskenta ei aina sovi lyhyen aikavälin päätöksiin, joissa muuttuvien kustannusten huomioon ottaminen on olennaista.

Yhteydet: Verrattuna marginaalikustannuslaskentaan kohdistuvat tuotteen päätöksiin sekä muuttuvat että kiinteät kustannukset, kun taas marginaalikustannus painottuu vain muuttuvia kustannuksia. Aktiivisuuspohjainen kustannuslaskenta (ABC) voi täydentää täyskustannuslaskentaa tarjoamalla tarkemman kohdistuksen toimintojen perusteella.